Viherkasvit ja valontarve 1-0-1
Oletko koskaan odottanut lentokenttäbussia Seutulassa marraskuun vaakasuorassa räntäsateessa, nenänpää vielä punoittaen tropiikin auringonpaisteen jäljiltä?
Jos olet, olet kokenut suunnilleen saman kulttuurishokin kuin moni pohjolaan saapuva viherkasvi.
Valtaosa viherkasveista aloittaa elämänsä etelän maiden lempeässä ilmastossa kasvattomoissa, jossa valo, kosteus ja lämpö tukevat nopeaa kasvua.
Valtaosa kasvattamoiden kasveista myös jättää kotikontunsa taakseen tietyssä iässä. Kotoaan, kuten Costa Ricasta, ne matkaavat esimerkiksi Keski-Euroopan kasvihuoneisiin. Niiden kautta kasvit löytävät tiensä suomalaisyrityksiin.
Viherkasvien valontarvetta voi arvioida hakemalla tietoa kasvin alkuperästä ja käsittelemällä tätä tietoa maalaisjärjellä.
Jos kasvi on kotoisin aavikolta tai karuilta vuoren rinteiltä, kuten kaktukset tai aloet, ne todennäköisimmin tarvitsevat paljon valoa ja paistattelevat mielellään suorassakin auringonpaisteessa.
Metsän pohjakerroksissa kasvavat kasvit, kuten saniaiset, viihtyvät varjoisammissa nurkissa.
Kestosuosikit peikonlehti ja kultaköynnös puolestaan kasvavat luonnossa köynnöksenä tai liaanina viidakon puiden rungoilla ja oksilla, eli ne viihtyvät hyvin hajavalossa – sellaisessa, kuin voit kuvitella puiden lehtien läpi suodattuvan.
Tutustu viherkasvien kestosuosikkeihin paremmin tässä artikkelissa.
Hämäläis-Osakunnan kirjaston kattoikkunat valaisevat kasveja puolet vuodesta.
Kasvilajista riippumatta nyrkkisääntönä pidetään, että viherkasvin olisi hyvä saada noin 1000 luxia valoa 10–12 tuntia päivässä läpi vuoden. Suomessa luonnonvalo tuottaa kaamoksen alkaessa noin 500 luxin verran valoa. Luonnonvalo ei siis talvella riitä kasvun tueksi, vaikka kasvi asuisi lasitalossa.
Mikäli kasvi ei saa tarpeeksi valoa, se lopettaa kasvamisen ja alkaa horrostaa. Horrokseen vaipuminen näkyy putoavina lehtinä.
Kotiolosuhteissa ruukuissa kevättä odottelevat horrostavat varrentyngät ovat monelle kasviharrastajalle tuttu näky. Julkisissa tiloissa vihersisustuksen kuitenkin oletetaan olevan, no, vihreää. Silloin maalaisjärjen ohelle vaaditaan myös monipuolinen asiantuntijaosaaminen valojen, tilojen ja kasvien suhteen.
Rastor-instituutin kasveille on tarjolla monenlaisia valonlähteitä.
Trooppiset kasvit pimeässä pohjolassa – miten kasvimme kotoutetaan
Vaikka valo-olosuhteet Suomessa ovat puolet vuodesta haastavat kasvien kasvun kannalta, voidaan kasveja totuttaa pohjoiseen tapahtuvaa muuttoa varten.
Eurooppalaisten toimittajiemme käyttämä ”lasikattotekniikka” nimittäin varmistaa, että kasvit karaistuvat pohjolan valo-olosuhteisiin jo ennen Suomeen saapumistaan.
Tämä tarkoittaa, että kasvien saapuessa tropiikista, ne kotoutetaan uuteen ympäristöön luonnonvalon maksivoivissa kasvihuoneissa, joissa kasvivalojen määrä on minimaalinen. Kunkin kasvin annetaan rauhassa tottua luonnollisesti vaihtuviin valomääriin ennen kuin se toimitetaan eteenpäin.
Asiakkaalle, eli meille ja teille, tämä energiatehokas kotouttaminen näkyy erillisen kasvivalaistuksen tarpeen vähenemisenä ja kasvien kestävyytenä. Luwasan viherkasvit ovat sisukasta sakkia. Sopeutuminen tarkoittaa, että ne reagoivat miedommin vaihtuviin (valo-) olosuhteisiin ja säilyttävät elinvoimaisuutensa paremmin myös pimeänä vuodenaikana.
Koko tuotantoketjun vastuullisuus on Luwasalle tärkeä asia. Kestävä kehitys ulottuu myös itse kasvien eliniän maksimointiin. Valo-olosuhteisiin panostaminen läpi toimitusketjun tuottaa sitkeämpiä, sopeutuvampia kasveja. Näin vältetään myös viherkasvibisneksessä kertakäyttökulttuurin tukeminen.
Rastor-instituutin elävät tilanjakajat kasvavat hiljalleen peittämään koko tukisäleikön.
Julkisten tilojen vihersuunnittelija ohjaa myös kasvivalojen hankinnassa
Julkisissa tiloissa kasvivalosuunnitteluun vaikuttaa moni asia. Huomioon on otettava tilojen monimuotoisuus, erilaiset käyttötarpeet sekä tavoitteet, jotka vihersisustuksella halutaan saavuttaa.
Luxien lisäksi kasvivalosuunnittelussa on ymmärrettävä valon aallonpituudet & lämpötila, valosäteily sekä lampun muoto ja sen sijoittelu kasveihin nähden. Ja tietysti on myös tunnettava kasvit, niiden tarpeet sekä tilaratkaisujen mahdollisuudet ja rajoitteet.
Lisäksi suunnitteluun vaikuttavat tilojesi vastuullisuustavoitteet – millä keinoin energiankulutus saadaan minimoitua, ja samalla tilankäyttäjien hyvinvointia tuettua vihersisustuksen keinoin.
Julkisissa tiloissa kasvien valontarpeelle on siis vaikea antaa kaikenkattavaa yleisohjeistusta.
Kustannustehokkain ohje on tämä: kun pohdit tilojesi vihersisustusta, ota vihersuunnittelija mukaan prosessiin alusta alkaen. Näin vältät valaistuksen suunnittelun sudenkuopat, kun oikeat tarpeet ovat tiedossa ennen kuin yksikään sähköpiuha on liikkunut paikaltaan.
Jo suunnittelukäynnillä ja pohjapiirustuksista pystymme määrittelemään valonlähteet, lisävalojen tarpeet ja kasvien optimaalinen sijoittuminen tiloihisi.
Suunnittelussa kartoitetaan myös tarjolla oleva kasvivalovalikoima sekä vaihtoehtoiset ratkaisut – saatavilla on esimerkiksi kasvivalopolttimoita, jotka voi ruuvata omiin valaisimiin kiinni, kun yhtenäisestä tyylistä halutaan pitää kiinni kaikissa tiloissa.
Ja kasvihuollolla pidetään huoli, että kasvit pysyvät terhakoina läpi vuoden.
Tapiolan Deliberin vihersisustuksen kasveja ei moni tunnista silkkikasveiksi.
Ja jos tila todella on pimeä tai vaatii tunnelmavalaistusta, vaihtoehtona on aina silkkikasvit. Silkkikasvit ovat nykyään jo niin aidon näköisiä, että niitä on helppo luulla eläviksi kasveiksi, vaikka ne hämärässä asuisivatkin läpi vuoden.
Yleispätevin ohje siis, jonka me julkisten tilojen vihersisustajina annamme sinulle kasvivalaistuksen suhteen on tämä:
Tilaa ilmainen suunnittelukäynti. Kartoitetaan yhdessä tavoitteesi ja tarpeesi, ja laitetaan tilasi kukoistamaan ympäri vuoden.
